Vanha pois uuden tieltä? Ensimmäinen kahvittelukertani Laiturilla ei ollut ihan tavanomainen: vegekahvi maistui oudolta, sohvat olivat nukkavieruja ja naapuripöydässä istui iloinen koirakaveri. Nyt vanha asemaravintolarakennus on purku-uhan alla.

Mummolan oleskeluhuonetta muistuttavasta kahvilasta puuttuu se kiireentuntu, johon olen tottunut omat kiireiset kahvipaussini liittämään. Ihmiset istuvat paikoillaan sen näköisinä, että siinä on tullut istuttua jo tunti jos toinenkin – ja vielä on monta edessä. Tuntuu, että täällä saan oleskella kaikessa rauhassa: tänne olen tervetullut.

Kulttuurikahvila Laituri on eittämättä kaupungin omalaatuisimpia menomestoja. Sieltä löytyy kaikkea: se on kaupungin ainoa täysin vegaaninen kahvila, siellä voi myydä käsitöitä, järjestää taidenäyttelyitä ja sitä voi vuokrata edullisesti yksityistilaisuuksiin. Siellä ei ole ostopakkoa vaan paikalle voi tulla ihan vaan hengailemaan ja sinne saa viedä lemmikitkin mukanaan. Sitä pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja se on Syrjinnästä vapaa alue. Ja siellä järjestetään tapahtumia laidasta laitaan: keikkoja, teatteria, leffailtoja, työpajoja, keskustelutilaisuuksia, tempauksia…

Laiturista on eittämättä tullut merkittävä osa kaupungin tapahtumaskeneä, mutta sen tulevaisuus ei siltikään ole turvattu. Asema-alueen uudet kaavoitussuunnitelmat uhkaavat jo vuodesta 1949 pystyssä pysynyttä asemaravintolarakennusta sekä vielä sitäkin vanhempaa asuinkasarmia. Purku-uhan alla olevat historialliset kohteet keräsivät Ehjän Joensuun asema-alueen puolesta –adressiin peräti 769 nimeä, mikä jo itsessään kertoo, että rakennukset ovat joensuulaisille tärkeitä.

Rakennuksen purku ei tietenkään automaattisesti tarkoita kulttuurikahvilan loppumista, mutta aiheuttaa toki päänvaivaa ja epävarmuutta toiminnalle: mistä uudet tilat kahvilalle? Asemaravintolarakennus on kahvilan koti. Sijaintikin on tärkeä: paitsi että junamatkustajat turvaavat kahvilan toimeentulon, tarjoaa se myös matkaajille hengähdys- ja odottelupaikan. Hyöty on molemminpuolista.

Kulttuurikahvila Laituri ei ole perustamisensa jälkeen saanut minkäänlaisia rahallisia avustuksia, vaan se on pärjännyt kokonaan omillaan. Kyseessä ei ole voittoa tavoitteleva yritys, vaan mahdolliset voitot käytetään toiminnan kehittämiseen. Kahvila on kulttuurillisesti ja arvollisesti (ekologisuus, kestävä kehitys, tasa-arvo…) merkittävä toimija, jonka kaltaista ei Joensuusta – eikä ehkä edes koko Suomesta – löydy. Miksi vanha rakennus ja sen tiloissa toimiva kahvila siis halutaan purkaa ”uuden kaupunkikeskustan” tieltä?

”Uusi ja vanha voivat mahtua rinnakkain Joensuun asema-alueella”, adressin iskulause julistaa. Minäkin haluan uskoa, että Joensuussa on tilaa kahvilalle, jossa erilaiset ihmiset, taide, monipuoliset tapahtumat, vegaanikahvi ja koiravauvat voivat elää sulassa sovussa, sikin sokin ja yhdessä – myös tulevaisuudessa. Annetaan siis Joensuun uniikin kulttuurin kukoistaa. Kyllä asema-alueella on tilaa kaikille.

Mira Pamola